virtuaalihevonen / A SIM-Game Horse
Villiami
"Altsu"
tummanpunarautias suomenhevosruuna, 162 cm
syntynyt 25.07.2007, 5-vuotias
yleispainotteinen (ko. HeC, re. 50 cm, ajo-opetettu)
kasvattaja
Karsikon Talli
omistaja Tanttu, Maalaistalli Raitto
enn. 1.49ke
Historian havinaa:
Sattuman kautta törmättiin
Voikai sitä noinkin sanoa, osittain pitää paikkansa ja osittain
taas ei.. Olin kesällä lomailemassa Saimaan lähettyvillä kuten olin pari
kertaa ennemminkin ollut, Karsikon Tallillahan sitä piti nytkin käydä
katselemassa paikkoja, en tosin ollut suunnitellut palaavani takaisin
kotosalle hevosen kera mutta niin siinä vain kävi; Karsikoille oli
palautunut pari heidän omaa kasvattiaan, punarautias tähtipää tamma sekä
liinahtava tummanrautias ruuna, joka sattui olemaan yksi tamman
jälkeläisistä. He eivät kuitenkaan olisi halunneet pitää ruunaa
itsellään ja niimpä minä sen kummempia ajattelematta totesin voivani
ottaa tuon hömpän ruunan huostaani. Tajusin kuitenkin sanomiseni vasta
kun olin jo matkalla kohti kotipaikkaa hevonen ystävättäreltä lainatussa
trailerissa. Enpä kuitenkaan ole katunut ruunan mukaanottamista
hetkeäkään, sen verran hauska tuttavuus se on!
Luonnekuvaus:
Ravisuvun väriään vaihtava pässi
Tuo lause todellakin pitää paikkansa Villiamin suhteen, se on
ravisukuinen mutta toimii itse harrasteratsuna ja välillä ajokkina, eipä
se silti haittaa menoa. Rokkariksi, Villikoksi, Viiliksi ja vaikka jo
miksi on ruunaa ehditty jo sanoa ja kaikki se myös tunnistaa omakseen;
kokeileppa lausua vaikka kaikki nimet, mitä Altsusta keksit sen ollessa
lähistöllä niin näet sen kääntelevän korviaan mietteliäänä välillä
hivuttautuen sivuaskelilla lähemmäs sinua, viereen päästyään se kääntyy
katsomaan sinua viisailla, tietäväisillä silmillään pilke silmäkulmassa
ja tuhahtaa räkäisesti naamallesi. Koita siinä sitten ottaa selkoa jo
sekunninsadasosassa laitumen toiseen päähän ravaavasta, pukittelevasta
hevosesta. Eihän se täysin vieraille ihmisille tuota räkätemppua näytä,
mutta auta armias kun opit ruunaa sen verran tuntemaan että tiedät
millainen se on, voit saada vaikka harjauksenkin aikana parin minuutin
välein räkäsuihkun takillesi.
Altsu on perinyt luonnettaan vähän kummaltakin vanhemmaltaan, ei
siitä silti osaa sanoa kumpaan tulee enemmän kun on omaakin, tuulesta
temmattua luonnetta mukana. Tummanrautias on kuitenkin siinä tullut
emäänsä Tähti-Parmaan että se hyörii harjatessa, varustaessa ja
valjastaessa jatkuvasti eikä mikään meinaa auttaa, välillä jää ihan
huomaamatta ihmisen varpaatkin tallotuksi ja usein kun varpaat osuu
tämän suomenhevosen kavioiden alle, et niitä ihan hetkeen saa vapaaksi
tuskastaan. Villiami ei ehkä hermostu yhä äkkiä kuin äkkipikainen isänsä
Hiskirilla, mutta sitten kun se hermostuu niin se myös hermostuu niin
paljon että pitää vaikka keskeneräisen valjastuksenkin kesken käydä
hölkkäämässä lenkki pihalla tai ette ikinä pääse työntekoon. Saattaapa
se myös irvistellä hoitotuokion aikana joko hyvin ilkeästi ja hampaita
vilautellen tai sitten hassusti hauskuttaen ja sitten ollaankin täysi
hölmöläinen kun ihmetellään että mitä nuo kaksijalkaiset tuossa
hekottavat kun pitäisi päästä liikkeelle!
Liikkeellä ollaankin sitten heti kun on varusteet tai valjaat
päällä, joskus ruuna yrittää lähteä omatoimisesti maastolenkille jo
tarhasta hakiessa, senpä takia kannattaakin varautua olemaan napakkana
tummanrautiaan ruunan kanssa jos se saa päähänsä semmoista koittaa.
Nimittäin sitten kun se jotain päättää niin ei sen päätä saa helpolla
käännettyä, se jyrää maastolenkille vaikka ihmisen roikkuessa
riimunnarussa, silloin kannattaa vain päästää irti narusta ja antaa
hevosen läksiä maastoon, kyllä se kohta kävellä jolkottaa takaisin
yhtäaikaa katuvan ja viattoman näköisenä kun tajuaa mitä tuli tehtyä.
Kuitenkin, vaikka tuollaiset tempaukset sattuvat harva se päivä,
kannattaa varautua jos jonkinmoiseen höynäytykseen sekä ruunan selässä
että kärryillä. Selästä käsin Altsu toimii hyvin, vaikka se osaakin olla
oikea pässi miten milloinkin niin kyllä sen kanssa pärjää. Se ei omaa
maailmankorkeinta koulutusta mutta taitaa perusjutut sekä
pohkeenväistön, yhteistyö tosin meinaa välillä olla hukassa ihan hyvin
viikkojakin, sen tämä hevonen kyllä osaa varsin hyvin.
Esteitä ei olla vielä Villiamin kanssa päästy kunnolla
kokeilemaan muutakuin irtohypytyksessä ja hyvin onnistuu, ponnua näyttää
riittävän ainakin ilman ratsastajaa korkeammallekin kuin 60 senttiin.
Aluksi ruunaa voi olla vaikea saada innostumaan esteistä mutta kun sen
saa tarpeeksi innostumaan niin saattaa liikaakin innostua ja vauhti
saattaa nopeutua huimasti alkuperäiseen verrattuna. Puomit kyllä
tuntuvat kuitenkin kolisevan miltei joka kerralla kun esteitä yritetään,
ei se vahingossa niitä pudottele vaan ihan puhtaasti tahallaan, ihan
tostanoinvaan se saattaa kieltäytyä hypystä ja pökätä vaikka joka puomin
alas turvan tai kavion voimin. Maastot tuntuvat silti olevan tämän
hevosen juttu, oltiin siellä sitte ratsastaja selässä tai kärryt perässä
niin kyllä sujuu maastolenkit rattoisasti tämän ruunan kanssa.
Eihän se tietystikään joka pyyntöä tottele, mutta kuitenkin osaa
olla kunnolla maastossa, peräänannonkin tapaista ollaan sen nähty
maastossa esittävän, sellaista ei kentällä saa ikinä sujumaan Altsun
kanssa mutta maasto onkin eri juttu. Välillä tietysti pitää kunnon
hevosen tavoin säikkyä turhanpäiväisiäkin asioita ja yrittää kääntyä
ihan tutulla ojan ylityspaikalla kiertotielle, niistäkin selvitään usein
kunnialla pienen taistelun jälkeen. Ilman satulaakin meno onnistuu jos
kestää ruunan ravurityyppisen epätasaisen ravin jota pystyy venyttämään
ja vauhtia lisäämään vaikka miten paljon eikä laukka meinaa nousta
millään joskus ilman satulaa tai satulankaan kanssa.
Sukutaulu ja -selvitys:
ii. Virkun Mahti
ie. Juhannus-Heila
iii. Kahjo iie. Rauhatar
iei. Neulansilmä iee. Mirvastinna
iiii. Varan-Pauhu iiie. Sorja
iiei. Paavin-Tarmo iiee. Lauha
ieii. Huiman Merkki ieie. Jalotus
ieei. Pisko ieee. Meteli
eii. Tauno eie. Maineen-Tyttö
eei. Tuti eee. Heli-Keiju
eiii. Taukki eiie. Luonnon Liisa
eiei. T.N. Nokikolari eiee. Kertoma
eeii. Suhveri eeie. Tuuli
eeei. Tuuvan Moiskis eeee. Tulipalo-Kiirus
Kilpailut:
Työkisat:
08.05.11
Lakea 1. Käyttöajo
02/29 / 8p.
08.05.11
Lakea
2. Käyttöajo
04/26 / 7p.
08.05.11
Lakea
3. Metsäajo
04/30 / 9p.
08.05.11
Lakea
4. Metsäajo
23/27 / 24p.
08.05.11
Lakea
5. Kyntö
18/28 / 43p.
08.05.11
Lakea
6. Kyntö
05/26 / 94p.
Ravistartit:
03.03.2011 -
Virmaveden Hevostila - villit ravikilpailut - luokka 1. koelähtö
(tasoitusajo 2100 m) - 7/8, 1.49,2ke - hyväksytty, 150v€
Muu laji:
22.12.2011 - Match Show -
Starberry - 5. Rakennekuvattomat - SIN,
SIN3
Tarinakisat:
20.02.2011 -
Team K&T - suunnistuskilpailut - luokka 04. helppo nopeusluokka
(talutus, tarina) - 2/3
"- Okei ja tästä vasemmalle! Eikun oikeaan.. Eipäs kun
eteenpäin, mitä himputtia!? hourailin metsässä väännellen
suunnistuskarttaa käsissäni epätoivoisena punarautiaan suomenhevosruunan
seistessä kärsivällisenä vieressä ja puhallellen lämmintä ilmaa silloin
tällöin käsilleni. Se ei vieläkään oikein ymmärtänyt minua ja minun
sekoilujani kun puistelin päätäni koittaessani taistella kartan kanssa,
se tietenkin tiesi aina oikean suunnan mutta vain kotiin ja aina menossa
pohjoiseen.. Vaan nyt ei menty pohjoiseen, vai mentiinkö sittenkin?
Vääntelin karttaa edelleen käsissäni, alkoi siinä pääkin jo pikkuhiljaa
mennä pyörälle tuon vaivaisen paperinpalan ansiosta johon oli
mahdollisimman yksinkertaisesti (lue: käsittämättömän ja järjettömän
monimutkaisen yksinkertaisesti) kirjattu ympäristö ja mahdolliset tiet,
mutta tämä puupää ei varsin järkevän hevosensa kanssa sitä ymmärtänyt.
Istahdin mietteissäni lähimmälle kivelle ja toljotin
karttaa samalla kun vieressäni edelleen jököttävä hevonen yritti hamuta
sitä turvallaan parempiin suihin. Mikäköhän vuohi sekin kuvitteli
olevansa kun halusi tuon vaivaisen paperinpalankin syödä kuin paraskin
vuohi tai lammas.. Yhtäkkiä tuijotinkin vain lumen peittämää maata
kunnes vihdoin tajusin kääntää katseeni värikästä paperia suussaan
roikottavaa suomenhevosta kohden. Se katsoi minua ilmeellä, jota en
koskaan ennen ollut voinut ymmärtää toisin kuin nyt, ilmiselvästi se
yritti kertoa jotain tuosta pahaisen kartasta.. Nappasin kartan sen
suusta mahdollisimman hellävaraisesti etten joutuisi korvaamana sitä
kisan jälkeen ja jatkoin sen päätöntä tuijottamista.
- Mutta hei! Kiitti vinkistä Villiami hyvä, tokaisin mammutille joka
käänteli korviaan vieressäni puheideni mukaan. Karttahan oli koko ajan
väärinpäin käsissäni, nythän sekin ongelma oli tipotiessään. Tuossahan
on tuo suuri muurahaiskekokin, täyskäännös ja vasempaan, eikun kohti
rasteja!"
Tuomarin kommentti: Valitettavasti tarinasta tuli hieman
sekava ja kiireinen olo, joka sinällään sopii kilpailun tunnelmaan
muttei tässä tapauksessa yltänyt aivan voittoon."
20.02.2011 -
Team K&T - suunnistuskilpailut - luokka 05. keskitason nopeusluokka
(tarina) -
1/3
"Mitenkähän monennetta kertaa kiittelinkään
tummanpunarautiasta ruunaani sen paksusta talvikarvasta ja mukavista
askeleista, ainakin tällä reissulla oltiin pysytty selässä ilman lumeen
tipahtelua. Paha vaan että satula oli juuri kisoja edeltävänä päivänä
talloutunut täysin satulavyön ratketessa liitoksistaan ja seuraavassa
hetkessä hevoset olivat hätäisinä loikkimassa sen päällä, minä olin
ehtinyt pois alta mutta satula ei. Vaikka pärjättiinhän sitä hyvin
ilmankin mutta rahaa se pahainen satula kyllä veti puoleensa vähän
liikaakin! Nytkin oli taas epäonnea ilmassa kun pitäisi kokonaan uusi
hommata, tuota vanhaa ei kuulemma saanut enää millään ilveellä
korjattua. Taitaapa tosin jäädä se satulan osto maaliskuun alulle,
kyllähän me siihen asti jaksetaan pinnistellä Villiamin kanssa!
Seuraavassa hetkessä tunsin kuinka luiskahdin uljaan ratsuni
satuloimattomasta selästä pehmeään lumihankeen ja suoraan rastin
viereen, niin siinä käy kun omistaa kaikkitietävän hölmöläisen joka osaa
herättää ikävilläkin tavoilla ajatuksista.. Rastin merkkauksesta kuului
naksahdus ja minä yritin loikkia vauhdilla liikkeelle lähteneen ruunani
vieressä takaisin selkään, mitenkähän tässä vielä käy, päästäänkö edes
maaliin perille."
04.03.2011 -
Virmaveden Hevostila - irtohypytys varsoille - estekorkeutena 50 cm, kommentti
"Reippaan ja rempseän oloinen Villiami ei aluksi esteistä
kiinnostunut pätkääkään. Se löi kaviot maneesin hiekkaan ensimmäisen
esteen kohdalla kuin todetakseen, ettei paljoa innostanut. Ruunaa
saatiinkin ajamalla ajaa eteenpäin, jotta se sai liikettä niveliinsä ja
pääsi esteiden yli. Erityisen ponnekasta esteiden yli hyppely ei ollut
missään vaiheessa, puomit kolisivat ja maiskutusta tarvittiin niin, että
avustajien leuat kramppasivat, jotta Villiami saatiin liehakoitua
esteille. Päätelmänä siis se, ettei ruunasta ehkä esteratojen kuningasta
kehkeydy, mutta eiköhän siitä löydy innokkaampikin vaihde."
© Virmaveden Hevostila
Hoito-Ohjeet:
Altsun varusteet ovat
viininpunaisia, nahkavarusteet ruskeita.
- Yli -20 asteen pakkasella ulos päälle fleeceloimi, muuten pärjäilee ilman loimia.
- Jos oikein kova ja pitkä rankkasade, päälle voi nakata sadeloimen
mutta ei välttämätön, tavallisella sateella/tihkusateella ei loimea.
- Tarhataan ilman riimua.
- Käytössä kuolaimettomat BB (bitless bridle) -suitset & rungoton satula.
- Käyskentelee ilman kenkiä, tarvittaessa bootsit eli hevosten lenkkarit sekä liukkaalla kelillä niihin kiinnitetään hokit.
- EI klipata!
Ruokinta:
Kauraa 1-½-1
Mysliä ½-1-½
Kivennäisiä tarpeen mukaan.
Heinää tallin tapojen mukaisesti tai ruokintojen yhteydessä reilu sylillinen, talvisin hieman enemmän kuin muulloin.
Iltaruokinnan yhteydessä voi antaa porkkanoita tai omenanlohkon.
Päiväkirja ja valmennukset:
Sinnikkäin jaksaa parhaiten - 22. toukokuuta 2011
Huhhuh, mikäs tässä nyt viiraa kun en vieläkään onnistunut ottaa
itseäni niskasta kiinni Altsun kanssa? Noh, kuitenkin nyt on
kaikenlaista ruunan kanssa puuhailtu ja ei kyllä muuta voi sanoa kuin
että tämä ruuna tosissaan yrittää kaikkea ja yllättää loppujen lopuksi
niin että meinaa ihan pyörtyä ilosta.. Tosiaan päätin tässä vähän aikaa
sitten kokeilla Altsun kanssa suoraan sanoen
kaikkea mahdollista,
mukaan lukien työkisoja. Ja kun Lakeassa oltiin sitten 8. toukokuuta
tätä vuotta Altsun elämän ensimmäisissä työkisoissa parin muun hevosen
kanssa, osasi tämä ruunapoika tosiaan nauttia tehtävistä ja yllätti
kyllä niin paljon että hyvä etten pyörtynyt tulosten jälkeen,
kuudesta luokasta
neljässä sijoituttiin, ja yhdessä tultiin jopa
toisiksi! Nyt on kyllä aihetta juhlaan!
Rautias puskailuruuna ottaa työnteon tosissaan mutta kuitenkin
nauttii siitä, ehdottomasti tullaan jatkossakin toimimaan työjutuissa
tämän suomalaisen kanssa. Muuten on elämä kulkenut samaan tahtiin, Altsu
on nyt taas kesän päälle saanut enemmän liikuntaa ja alkaa olla taas
vireä kuin pukki, ehkä vähän liiankin.. Olen myös koittanut alkaa etsiä
Altsulle viikoksi tai pariksi kesälaidunpaikkaa missä poika voisi elellä
edes hetken aikaa vapaana laumassa ja nauttia kesästä ennen kuin
kuntorääkki taas alkaa meidän osaltamme.. Mutta nyt täytyy kyllä jo
häipyä, se on tsau!
Kouluratsastusvalmennus Virmaveden Hevostilalla 05.03.2011
"Villiamilta ei ainakaan vauhtia puuttunut! Se painoi vahvasti
kädelle jo alkuverryttelyiden aikana, ja olisi halunnut vain paahtaa
baanalla tukka putkella sen sijaan, että olisi keskittynyt asettelemaan
kinttuja kunnon kouluratsun malliin. Kestikin pitkään, että ratsastaja
sai avut onnistuneesti läpi. Ruuna meinasi pari kertaa ryöstäytyä
hallinnasta, jolloin yksinkertaisesti oli vain käännettävä se aitaa
kohden. Varsin itsepäinen ja hömelö otus siis! Koska
ratsukoulutukseltaan Villiami ei ole vielä huippukyvykäs, en nostanut
rimaa turhan ylös. Keskityimme siihen, että saisimme ruunan pehmenemään
ja nöyrtymään edes hitusen, mikä ei ollutkaan ihan heppoinen tavoite.
Vaati lukemattomia voltteja, temponvaihteluita ja päättäväisyyttä, että
hevonen viimein alistui ratsastajansa tahtoon - mutta ei suinkaan kovin
pitkäksi aikaa... Laukkaharjoituksesta Villiami nautti selkeästi, eikä
olisi malttanut pysähtyä sitten millään. Melkoinen jyrä siis, mutta
epäilemättä hyväntahtoinen sellainen!"
©
Virmaveden Hevostila
Pakkaset paukkuu - 14. helmikuuta 2011
Uhrauduin nyt sitten pitkästä aikaa ihan kunnolla tallille
tervehtimään Altsu-poikaa, nyt on ollut jo muutaman päivän ajan
semmoiset pakkaset että ei mitään mahda kuin talsia tuonne pihaton
virkaa toimittavalle rötiskölle. Mehän siis nyt ollaan pidetty Villiamin
tulosta asti majaamme sukulaisten luona missä ruunalla on kaverina
vanha, yli 20-vuotias islanninhevosruuna Fjolur ja nuori, ravurina
toimiva suomenhevostamma. Ovat tulleet ihan mukavasti toimeen keskenään
vaikka tummanpunarautiaasta suomenhevosestani kyllä näkee milloin ottaa
pannuun kun ei vanhukset jaksa yhtyä riehumiseen, josko sen kuitenkin
kestäisi kun välillä pääsee ihmisten ilmoillekin. Ilmoitin Altsun tässä
myöskin Virmaveden suomenhevospäiville, siellä meitä nähdään ainakin
raveissa ja irtohypytyksessä. Villiami ei tänään erityisen innokkaalta
aluksi vaikuttanut kun tajusi ettei rekeä tule tänään, olin nimittäin
suunnitellut käyväni sen kanssa pienellä maastolenkillä ilman satulaa
kun kerran hyvät maastot on ihan vieressä, Reettakin oli jo hyvää
vauhtia harjaamassa Fjoluria rennolle piristyslenkille, pitäähän sitä
nyt papankin saada vähän irrotella välillä!
Kun molemmat olimme ennätyspaksun talvikarvan omaavien ratsujemme
kanssa valmiita, ohjasimme ruunat vierekkäin lähimmälle maastoreitille
jonka varrella muistelimme olevan hyviä ravi- ja laukkapätkiä, Fjolurin
tapauksessa tölttipätkiä. Koimme kuitenkin alkumatkalla pienen
epäonnentunteen kun tajusimme kävelleemme umpikujaan, tämä polkuhan ei
jatkunutkaan kuin parisataametriä.. Noh, eikai siinä sitten muuta
voinutkaan kuin kääntyä takaisin ja lähteä toiselle reitille, sillä
reitillä sujui jo paremmin sillä pääsimme kymmenen minuutin
käynti-ravilämmittelyjen jälkeen laukkapätkälle, suoran tullessa
näkyviin Altsu oli jo menossa täyttä päätä kun taas Fjolur halusi pysyä
töltissä eikä nostanut laukkaa vaikka Reetta kuinka yritti.Reippaan,
pirteässä pakkassäässä tehdyn maastolenkin jälkeen onkin sitten todella
mukava hoitaa hevoset pihattokuntoon fleeceloimet päällä ja antaa niille
päiväruoat sekä heinät jonka jälkeen voikin sitten itse käpertyä viltin
ja kuuman kaakaon kera sohvalle katsomaan elokuvia tai lukemaan mukavaa
kirjaa, näin ainakin me Reetan kanssa teimme!
Altsun kuvista kiitos
© Molly
