lauantai 28. huhtikuuta 2012

Villiami


virtuaalihevonen / A SIM-Game Horse
Villiami
"Altsu"


tummanpunarautias suomenhevosruuna, 162 cm
syntynyt 25.07.2007, 5-vuotias
yleispainotteinen (ko. HeC, re. 50 cm, ajo-opetettu)
kasvattaja Karsikon Talli
omistaja Tanttu, Maalaistalli Raitto
enn. 1.49ke

Historian havinaa:

Sattuman kautta törmättiin
Voikai sitä noinkin sanoa, osittain pitää paikkansa ja osittain taas ei.. Olin kesällä lomailemassa Saimaan lähettyvillä kuten olin pari kertaa ennemminkin ollut, Karsikon Tallillahan sitä piti nytkin käydä katselemassa paikkoja, en tosin ollut suunnitellut palaavani takaisin kotosalle hevosen kera mutta niin siinä vain kävi; Karsikoille oli palautunut pari heidän omaa kasvattiaan, punarautias tähtipää tamma sekä liinahtava tummanrautias ruuna, joka sattui olemaan yksi tamman jälkeläisistä. He eivät kuitenkaan olisi halunneet pitää ruunaa itsellään ja niimpä minä sen kummempia ajattelematta totesin voivani ottaa tuon hömpän ruunan huostaani. Tajusin kuitenkin sanomiseni vasta kun olin jo matkalla kohti kotipaikkaa hevonen ystävättäreltä lainatussa trailerissa. Enpä kuitenkaan ole katunut ruunan mukaanottamista hetkeäkään, sen verran hauska tuttavuus se on!


Luonnekuvaus:

Ravisuvun väriään vaihtava pässi
Tuo lause todellakin pitää paikkansa Villiamin suhteen, se on ravisukuinen mutta toimii itse harrasteratsuna ja välillä ajokkina, eipä se silti haittaa menoa. Rokkariksi, Villikoksi, Viiliksi ja vaikka jo miksi on ruunaa ehditty jo sanoa ja kaikki se myös tunnistaa omakseen; kokeileppa lausua vaikka kaikki nimet, mitä Altsusta keksit sen ollessa lähistöllä niin näet sen kääntelevän korviaan mietteliäänä välillä hivuttautuen sivuaskelilla lähemmäs sinua, viereen päästyään se kääntyy katsomaan sinua viisailla, tietäväisillä silmillään pilke silmäkulmassa ja tuhahtaa räkäisesti naamallesi. Koita siinä sitten ottaa selkoa jo sekunninsadasosassa laitumen toiseen päähän ravaavasta, pukittelevasta hevosesta. Eihän se täysin vieraille ihmisille tuota räkätemppua näytä, mutta auta armias kun opit ruunaa sen verran tuntemaan että tiedät millainen se on, voit saada vaikka harjauksenkin aikana parin minuutin välein räkäsuihkun takillesi.

Altsu on perinyt luonnettaan vähän kummaltakin vanhemmaltaan, ei siitä silti osaa sanoa kumpaan tulee enemmän kun on omaakin, tuulesta temmattua luonnetta mukana. Tummanrautias on kuitenkin siinä tullut emäänsä Tähti-Parmaan että se hyörii harjatessa, varustaessa ja valjastaessa jatkuvasti eikä mikään meinaa auttaa, välillä jää ihan huomaamatta ihmisen varpaatkin tallotuksi ja usein kun varpaat osuu tämän suomenhevosen kavioiden alle, et niitä ihan hetkeen saa vapaaksi tuskastaan. Villiami ei ehkä hermostu yhä äkkiä kuin äkkipikainen isänsä Hiskirilla, mutta sitten kun se hermostuu niin se myös hermostuu niin paljon että pitää vaikka keskeneräisen valjastuksenkin kesken käydä hölkkäämässä lenkki pihalla tai ette ikinä pääse työntekoon. Saattaapa se myös irvistellä hoitotuokion aikana joko hyvin ilkeästi ja hampaita vilautellen tai sitten hassusti hauskuttaen ja sitten ollaankin täysi hölmöläinen kun ihmetellään että mitä nuo kaksijalkaiset tuossa hekottavat kun pitäisi päästä liikkeelle!

Liikkeellä ollaankin sitten heti kun on varusteet tai valjaat päällä, joskus ruuna yrittää lähteä omatoimisesti maastolenkille jo tarhasta hakiessa, senpä takia kannattaakin varautua olemaan napakkana tummanrautiaan ruunan kanssa jos se saa päähänsä semmoista koittaa. Nimittäin sitten kun se jotain päättää niin ei sen päätä saa helpolla käännettyä, se jyrää maastolenkille vaikka ihmisen roikkuessa riimunnarussa, silloin kannattaa vain päästää irti narusta ja antaa hevosen läksiä maastoon, kyllä se kohta kävellä jolkottaa takaisin yhtäaikaa katuvan ja viattoman näköisenä kun tajuaa mitä tuli tehtyä. Kuitenkin, vaikka tuollaiset tempaukset sattuvat harva se päivä, kannattaa varautua jos jonkinmoiseen höynäytykseen sekä ruunan selässä että kärryillä. Selästä käsin Altsu toimii hyvin, vaikka se osaakin olla oikea pässi miten milloinkin niin kyllä sen kanssa pärjää. Se ei omaa maailmankorkeinta koulutusta mutta taitaa perusjutut sekä pohkeenväistön, yhteistyö tosin meinaa välillä olla hukassa ihan hyvin viikkojakin, sen tämä hevonen kyllä osaa varsin hyvin.

Esteitä ei olla vielä Villiamin kanssa päästy kunnolla kokeilemaan muutakuin irtohypytyksessä ja hyvin onnistuu, ponnua näyttää riittävän ainakin ilman ratsastajaa korkeammallekin kuin 60 senttiin. Aluksi ruunaa voi olla vaikea saada innostumaan esteistä mutta kun sen saa tarpeeksi innostumaan niin saattaa liikaakin innostua ja vauhti saattaa nopeutua huimasti alkuperäiseen verrattuna. Puomit kyllä tuntuvat kuitenkin kolisevan miltei joka kerralla kun esteitä yritetään, ei se vahingossa niitä pudottele vaan ihan puhtaasti tahallaan, ihan tostanoinvaan se saattaa kieltäytyä hypystä ja pökätä vaikka joka puomin alas turvan tai kavion voimin. Maastot tuntuvat silti olevan tämän hevosen juttu, oltiin siellä sitte ratsastaja selässä tai kärryt perässä niin kyllä sujuu maastolenkit rattoisasti tämän ruunan kanssa.

Eihän se tietystikään joka pyyntöä tottele, mutta kuitenkin osaa olla kunnolla maastossa, peräänannonkin tapaista ollaan sen nähty maastossa esittävän, sellaista ei kentällä saa ikinä sujumaan Altsun kanssa mutta maasto onkin eri juttu. Välillä tietysti pitää kunnon hevosen tavoin säikkyä turhanpäiväisiäkin asioita ja yrittää kääntyä ihan tutulla ojan ylityspaikalla kiertotielle, niistäkin selvitään usein kunnialla pienen taistelun jälkeen. Ilman satulaakin meno onnistuu jos kestää ruunan ravurityyppisen epätasaisen ravin jota pystyy venyttämään ja vauhtia lisäämään vaikka miten paljon eikä laukka meinaa nousta millään joskus ilman satulaa tai satulankaan kanssa.

Sukutaulu ja -selvitys:
  i. Hiskirilla 22,8akexx
ii. Virkun Mahti
ie. Juhannus-Heila
iii. Kahjo          iie. Rauhatar
iei. Neulansilmä      iee. Mirvastinna
iiii. Varan-Pauhu      iiie. Sorja
iiei. Paavin-Tarmo     iiee. Lauha
ieii. Huiman Merkki       ieie. Jalotus
ieei. Pisko      ieee. Meteli
e. Tähti-Parma 25,4aly
ei. Viluari 21,2aly
ee. Parma 36,8aly
eii. Tauno      eie. Maineen-Tyttö
eei. Tuti      eee. Heli-Keiju
eiii. Taukki      eiie. Luonnon Liisa
eiei. T.N. Nokikolari      eiee. Kertoma
eeii. Suhveri      eeie. Tuuli
eeei. Tuuvan Moiskis      eeee. Tulipalo-Kiirus


Kilpailut:

Työkisat:
08.05.11 Lakea 1. Käyttöajo 02/29 / 8p. 
08.05.11 Lakea 2. Käyttöajo 04/26 / 7p. 
08.05.11 Lakea 3. Metsäajo 04/30 / 9p. 
08.05.11 Lakea 4. Metsäajo 23/27 / 24p. 
08.05.11 Lakea 5. Kyntö 18/28 / 43p. 
08.05.11 Lakea 6. Kyntö 05/26 / 94p. 
17.10.2011 Lakea / VSHK 1. Kyntö 03/39 / 105p. 
20.11.2011 Lakea / VSHK 7. Kyntö 

Ravistartit:
03.03.2011 - Virmaveden Hevostila - villit ravikilpailut - luokka 1. koelähtö (tasoitusajo 2100 m) - 7/8, 1.49,2ke - hyväksytty, 150v€ 

Muu laji:
22.12.2011 - Match Show - Starberry - 5. Rakennekuvattomat - SIN, SIN3

Tarinakisat:

20.02.2011 - Team K&T - suunnistuskilpailut - luokka 04. helppo nopeusluokka (talutus, tarina) - 2/3
"- Okei ja tästä vasemmalle! Eikun oikeaan.. Eipäs kun eteenpäin, mitä himputtia!? hourailin metsässä väännellen suunnistuskarttaa käsissäni epätoivoisena punarautiaan suomenhevosruunan seistessä kärsivällisenä vieressä ja puhallellen lämmintä ilmaa silloin tällöin käsilleni. Se ei vieläkään oikein ymmärtänyt minua ja minun sekoilujani kun puistelin päätäni koittaessani taistella kartan kanssa, se tietenkin tiesi aina oikean suunnan mutta vain kotiin ja aina menossa pohjoiseen.. Vaan nyt ei menty pohjoiseen, vai mentiinkö sittenkin? Vääntelin karttaa edelleen käsissäni, alkoi siinä pääkin jo pikkuhiljaa mennä pyörälle tuon vaivaisen paperinpalan ansiosta johon oli mahdollisimman yksinkertaisesti (lue: käsittämättömän ja järjettömän monimutkaisen yksinkertaisesti) kirjattu ympäristö ja mahdolliset tiet, mutta tämä puupää ei varsin järkevän hevosensa kanssa sitä ymmärtänyt. 

Istahdin mietteissäni lähimmälle kivelle ja toljotin karttaa samalla kun vieressäni edelleen jököttävä hevonen yritti hamuta sitä turvallaan parempiin suihin. Mikäköhän vuohi sekin kuvitteli olevansa kun halusi tuon vaivaisen paperinpalankin syödä kuin paraskin vuohi tai lammas.. Yhtäkkiä tuijotinkin vain lumen peittämää maata kunnes vihdoin tajusin kääntää katseeni värikästä paperia suussaan roikottavaa suomenhevosta kohden. Se katsoi minua ilmeellä, jota en koskaan ennen ollut voinut ymmärtää toisin kuin nyt, ilmiselvästi se yritti kertoa jotain tuosta pahaisen kartasta.. Nappasin kartan sen suusta mahdollisimman hellävaraisesti etten joutuisi korvaamana sitä kisan jälkeen ja jatkoin sen päätöntä tuijottamista. - Mutta hei! Kiitti vinkistä Villiami hyvä, tokaisin mammutille joka käänteli korviaan vieressäni puheideni mukaan. Karttahan oli koko ajan väärinpäin käsissäni, nythän sekin ongelma oli tipotiessään. Tuossahan on tuo suuri muurahaiskekokin, täyskäännös ja vasempaan, eikun kohti rasteja!"
Tuomarin kommentti: Valitettavasti tarinasta tuli hieman sekava ja kiireinen olo, joka sinällään sopii kilpailun tunnelmaan muttei tässä tapauksessa yltänyt aivan voittoon."
 
20.02.2011 - Team K&T - suunnistuskilpailut - luokka 05. keskitason nopeusluokka (tarina) - 1/3
"Mitenkähän monennetta kertaa kiittelinkään tummanpunarautiasta ruunaani sen paksusta talvikarvasta ja mukavista askeleista, ainakin tällä reissulla oltiin pysytty selässä ilman lumeen tipahtelua. Paha vaan että satula oli juuri kisoja edeltävänä päivänä talloutunut täysin satulavyön ratketessa liitoksistaan ja seuraavassa hetkessä hevoset olivat hätäisinä loikkimassa sen päällä, minä olin ehtinyt pois alta mutta satula ei. Vaikka pärjättiinhän sitä hyvin ilmankin mutta rahaa se pahainen satula kyllä veti puoleensa vähän liikaakin! Nytkin oli taas epäonnea ilmassa kun pitäisi kokonaan uusi hommata, tuota vanhaa ei kuulemma saanut enää millään ilveellä korjattua. Taitaapa tosin jäädä se satulan osto maaliskuun alulle, kyllähän me siihen asti jaksetaan pinnistellä Villiamin kanssa! Seuraavassa hetkessä tunsin kuinka luiskahdin uljaan ratsuni satuloimattomasta selästä pehmeään lumihankeen ja suoraan rastin viereen, niin siinä käy kun omistaa kaikkitietävän hölmöläisen joka osaa herättää ikävilläkin tavoilla ajatuksista.. Rastin merkkauksesta kuului naksahdus ja minä yritin loikkia vauhdilla liikkeelle lähteneen ruunani vieressä takaisin selkään, mitenkähän tässä vielä käy, päästäänkö edes maaliin perille."

04.03.2011 - Virmaveden Hevostila - irtohypytys varsoille - estekorkeutena 50 cm, kommentti
"Reippaan ja rempseän oloinen Villiami ei aluksi esteistä kiinnostunut pätkääkään. Se löi kaviot maneesin hiekkaan ensimmäisen esteen kohdalla kuin todetakseen, ettei paljoa innostanut. Ruunaa saatiinkin ajamalla ajaa eteenpäin, jotta se sai liikettä niveliinsä ja pääsi esteiden yli. Erityisen ponnekasta esteiden yli hyppely ei ollut missään vaiheessa, puomit kolisivat ja maiskutusta tarvittiin niin, että avustajien leuat kramppasivat, jotta Villiami saatiin liehakoitua esteille. Päätelmänä siis se, ettei ruunasta ehkä esteratojen kuningasta kehkeydy, mutta eiköhän siitä löydy innokkaampikin vaihde."
© Virmaveden Hevostila



Hoito-Ohjeet: 
Altsun varusteet ovat viininpunaisia, nahkavarusteet ruskeita.
- Yli -20 asteen pakkasella ulos päälle fleeceloimi, muuten pärjäilee ilman loimia.
- Jos oikein kova ja pitkä rankkasade, päälle voi nakata sadeloimen mutta ei välttämätön, tavallisella sateella/tihkusateella ei loimea.
- Tarhataan ilman riimua.
- Käytössä kuolaimettomat BB (bitless bridle) -suitset & rungoton satula.
- Käyskentelee ilman kenkiä, tarvittaessa bootsit eli hevosten lenkkarit sekä liukkaalla kelillä niihin kiinnitetään hokit.
- EI klipata!

Ruokinta:
Kauraa 1-½-1
Mysliä ½-1-½
Kivennäisiä tarpeen mukaan.
Heinää tallin tapojen mukaisesti tai ruokintojen yhteydessä reilu sylillinen, talvisin hieman enemmän kuin muulloin.
Iltaruokinnan yhteydessä voi antaa porkkanoita tai omenanlohkon.

Päiväkirja ja valmennukset:

Sinnikkäin jaksaa parhaiten - 22. toukokuuta 2011
Huhhuh, mikäs tässä nyt viiraa kun en vieläkään onnistunut ottaa itseäni niskasta kiinni Altsun kanssa? Noh, kuitenkin nyt on kaikenlaista ruunan kanssa puuhailtu ja ei kyllä muuta voi sanoa kuin että tämä ruuna tosissaan yrittää kaikkea ja yllättää loppujen lopuksi niin että meinaa ihan pyörtyä ilosta.. Tosiaan päätin tässä vähän aikaa sitten kokeilla Altsun kanssa suoraan sanoen kaikkea mahdollista, mukaan lukien työkisoja. Ja kun Lakeassa oltiin sitten 8. toukokuuta tätä vuotta Altsun elämän ensimmäisissä työkisoissa parin muun hevosen kanssa, osasi tämä ruunapoika tosiaan nauttia tehtävistä ja yllätti kyllä niin paljon että hyvä etten pyörtynyt tulosten jälkeen, kuudesta luokasta neljässä sijoituttiin, ja yhdessä tultiin jopa toisiksi! Nyt on kyllä aihetta juhlaan!

Rautias puskailuruuna ottaa työnteon tosissaan mutta kuitenkin nauttii siitä, ehdottomasti tullaan jatkossakin toimimaan työjutuissa tämän suomalaisen kanssa. Muuten on elämä kulkenut samaan tahtiin, Altsu on nyt taas kesän päälle saanut enemmän liikuntaa ja alkaa olla taas vireä kuin pukki, ehkä vähän liiankin.. Olen myös koittanut alkaa etsiä Altsulle viikoksi tai pariksi kesälaidunpaikkaa missä poika voisi elellä edes hetken aikaa vapaana laumassa ja nauttia kesästä ennen kuin kuntorääkki taas alkaa meidän osaltamme.. Mutta nyt täytyy kyllä jo häipyä, se on tsau!

Kouluratsastusvalmennus Virmaveden Hevostilalla 05.03.2011

"Villiamilta ei ainakaan vauhtia puuttunut! Se painoi vahvasti kädelle jo alkuverryttelyiden aikana, ja olisi halunnut vain paahtaa baanalla tukka putkella sen sijaan, että olisi keskittynyt asettelemaan kinttuja kunnon kouluratsun malliin. Kestikin pitkään, että ratsastaja sai avut onnistuneesti läpi. Ruuna meinasi pari kertaa ryöstäytyä hallinnasta, jolloin yksinkertaisesti oli vain käännettävä se aitaa kohden. Varsin itsepäinen ja hömelö otus siis! Koska ratsukoulutukseltaan Villiami ei ole vielä huippukyvykäs, en nostanut rimaa turhan ylös. Keskityimme siihen, että saisimme ruunan pehmenemään ja nöyrtymään edes hitusen, mikä ei ollutkaan ihan heppoinen tavoite. Vaati lukemattomia voltteja, temponvaihteluita ja päättäväisyyttä, että hevonen viimein alistui ratsastajansa tahtoon - mutta ei suinkaan kovin pitkäksi aikaa... Laukkaharjoituksesta Villiami nautti selkeästi, eikä olisi malttanut pysähtyä sitten millään. Melkoinen jyrä siis, mutta epäilemättä hyväntahtoinen sellainen!"
© Virmaveden Hevostila

Pakkaset paukkuu - 14. helmikuuta 2011
 
Uhrauduin nyt sitten pitkästä aikaa ihan kunnolla tallille tervehtimään Altsu-poikaa, nyt on ollut jo muutaman päivän ajan semmoiset pakkaset että ei mitään mahda kuin talsia tuonne pihaton virkaa toimittavalle rötiskölle. Mehän siis nyt ollaan pidetty Villiamin tulosta asti majaamme sukulaisten luona missä ruunalla on kaverina vanha, yli 20-vuotias islanninhevosruuna Fjolur ja nuori, ravurina toimiva suomenhevostamma. Ovat tulleet ihan mukavasti toimeen keskenään vaikka tummanpunarautiaasta suomenhevosestani kyllä näkee milloin ottaa pannuun kun ei vanhukset jaksa yhtyä riehumiseen, josko sen kuitenkin kestäisi kun välillä pääsee ihmisten ilmoillekin. Ilmoitin Altsun tässä myöskin Virmaveden suomenhevospäiville, siellä meitä nähdään ainakin raveissa ja irtohypytyksessä. Villiami ei tänään erityisen innokkaalta aluksi vaikuttanut kun tajusi ettei rekeä tule tänään, olin nimittäin suunnitellut käyväni sen kanssa pienellä maastolenkillä ilman satulaa kun kerran hyvät maastot on ihan vieressä, Reettakin oli jo hyvää vauhtia harjaamassa Fjoluria rennolle piristyslenkille, pitäähän sitä nyt papankin saada vähän irrotella välillä!

Kun molemmat olimme ennätyspaksun talvikarvan omaavien ratsujemme kanssa valmiita, ohjasimme ruunat vierekkäin lähimmälle maastoreitille jonka varrella muistelimme olevan hyviä ravi- ja laukkapätkiä, Fjolurin tapauksessa tölttipätkiä. Koimme kuitenkin alkumatkalla pienen epäonnentunteen kun tajusimme kävelleemme umpikujaan, tämä polkuhan ei jatkunutkaan kuin parisataametriä.. Noh, eikai siinä sitten muuta voinutkaan kuin kääntyä takaisin ja lähteä toiselle reitille, sillä reitillä sujui jo paremmin sillä pääsimme kymmenen minuutin käynti-ravilämmittelyjen jälkeen laukkapätkälle, suoran tullessa näkyviin Altsu oli jo menossa täyttä päätä kun taas Fjolur halusi pysyä töltissä eikä nostanut laukkaa vaikka Reetta kuinka yritti.Reippaan, pirteässä pakkassäässä tehdyn maastolenkin jälkeen onkin sitten todella mukava hoitaa hevoset pihattokuntoon fleeceloimet päällä ja antaa niille päiväruoat sekä heinät jonka jälkeen voikin sitten itse käpertyä viltin ja kuuman kaakaon kera sohvalle katsomaan elokuvia tai lukemaan mukavaa kirjaa, näin ainakin me Reetan kanssa teimme!


Altsun kuvista kiitos © Molly